Backaksen veistospuiston kuningas

Backaksen puistoalueelle pystytettiin Vantaan kaupunkijuhlan yhteydessä veistospuisto, jossa oli pari niin helmeä, että pakko laittaa tännekin.

PASKAPÄIDEN KUNINGAS

(Ulla Kuronen)

"Tällä kuninkaalla on silmät kiinni, jotta ei näkisi mitä ympärillä todellisuudessa tapahtuu. Hänellä ei ole korvia ollenkaan. Näin välttyy aina kuulemasta muita. Kuninkaan kruunu on tehty rikotuista astioista, murskatuista kivistä, hajonneista toiveista. Hänen valtaistuimensa on baarituoli."

VENI, VIDI, VICI - kolme pilaria

(Silja Merikallio)

"... Pilarit kantavat, tukevat ja pitävät pystyssä; murtuneina ja säröilleinäkin ne jäävät pystyyn, kun muuta ei enää ole. Kolmen pilarin muodostama VENI, VIDI, VICI -teos on kunnianosoitus naisille, joilla maalaisjärki vielä kuultaa pintasivistyksen alta. Rohkeille naisille, jotka ovat uskaltaneet katsoa elämää silmästä silmään ja horjahteluista huolimatta pysyvät pystyssä."

CITYKANIT PIILOSSA

(Jaana Tuomisto)

SEROTONIINI (Samuli Nieminen, Anu Korhonen)

Ilmastonmuutos - aiheista vakavin mahdollinen

Yksitoista Lahden Muotoiluinstituutin valokuvaopiskelijaa lensi Etelä-Koreaan kuvaamaan "aiheista vakavinta mahdollista", ilmastonmuutosta.

Kaksi ensimmäistä digitaalista kuvaesseetä on nähtävissä Suomen kuvalehden sivuilla: Seoul of Brands ja Onko se vain ilmaa?

Ja SK:n jutun perusteella monta mielenkiintoista on vielä tulossa...

Loft - unelmakoti?

Aamuisen Innon innoittamina kävimme haistelemassa vanhaan puhallintehtaaseen rakennettujen loftien tunnelmaa. Muutama muukin vaikutti löytäneen tiensä Tapanilaan puhtaasti uteliaisuuttaan, ja olihan se Markon koti aika viileän hieno. Tietenkin tsekattiin myös, milloin Markolla on saunavuoro ja mistä kuutioihin uskova maailmanmatkaaja hankkii sapuskansa.

Nuo ikkunat ja "ikkunalaudat" minä ottaisin ensimmäisenä. Patterit korvaava betonilattian alle kätketty vesikiertoinen lattialämmitys vaikutti myös aika kätevältä. Keittiöt olivat normimaisuudessaan vähän pettymys, ja ikävä detalji (malliksi sisustetuissa asunnoissa) oli myös seinälamppu, joka näytti tarttuvan muidenkin hihaan kapeita portaita parvelle kivutessa.

Candy in, candy OUT

Todistin lähikaupassamme Jumbossa äsken vierestä, kuinka kahden poikansa kanssa liikkeellä ollut mies poimi toisen pojan pussista kourallisen pieniä karkkeja ja nosti ne takaisin karkkilaatikkoon - pitihän poikien pusseissa olla tasan sama grammamäärä (202) !! Toinen tilannetta seurannut nuori nainen reagoi tähän kysymällä mieheltä kohteliaasti: - "Anteeksi laitotteko te tuonne karkkeja käsin?" Tähän mies vastasi välinpitämättömästi: - "Taisin juuri laittaa." Seuraavaksi kuulin miehen tokaisevan: - "Kyllä MINÄ tiedän mitä MINUN käsissäni on." ja poistuvan paikalta yhdessä poikiensa kanssa. Nainen jäi ystävänsä kanssa miettimään, kuinka haluaisi oikeasti valittaa tästä johonkin. Ja kyllä minäkin pyörittelin silmiäni.

Ymmärrän, jos ihmisille tapahtuu vahinkoja ja he unohtavat esim. liivikassin kotiin lähtiessään treeneihin, mutta päättävät edes hieman hyvittää inhimillisen unohduksensa ostamalla pussillisen irtokarkkeja joukkueen seuraavana päivänä alkavaan mökkiviikonloppuun :D Mutta jäävätkö karkit joukkuetovereilta syömättä tämän tarinan kuultuaan? Me onnekkaat, jotka emme vielä makaa flunssan kourissa.

Koska Peikonkolo ei halua olla moderni valituslaatikko, jotain positiivistakin. Tuntuu, ettei asioita voi nykyään nähdä liian positiivisesti. Kassa ei nimittäin kysynyt minulta papereita (ja olin yksin), vaan nosti saunasiiderini levollisesti lukijan ohi. Toista se oli nimittäin länsinaapurissamme ennen joulua. Ensin Åhlensin/Hemköpin kassatäti vaati nähdä meidän molempien henkkarit kahden oluen johdosta, minkä jälkeen vielä sekä Svenska Expressin että SJ:n virkailijat väänsivät puukkoa haavassa uumoillen meidän haluavan alle 26-vuotiaiden alennusliput...